Runo numero neljä

Elämän sivellin

Avoin ikkuna, raikas maatuulen nautilloinen tuoksu, kaikki elämän aromit, sisälläpitävä tunne. Olen tehnyt syntiä, tunnustan sen nyt heti, kättelyssä.

Herään aamu kuudelta kauniin pitkähiuksisen nuoren naisen kainalosta. Hän nuoli minun ahavoituneen ihoni, suolaiset merelle maistuvat kyyneleeni.

Raukeuden edessä tunnustin tosiasiat, luovuin itsestäni, anoin armoa kaikkivaltiaalta..

Elämän siitepöly virtaa kaikkialle, huumassamme voimme kulkea raiteita valitsemalla maailman ääret.

Jumala antoi meille tahdon,voiman, ja ymmärryksen. Sinä valitsit sen ymmärryksen.

Elämäni sinulle pantiksi luvannut. the seaman.

Previous Post Next Post