Viettelyksen vaunu, runo numero kolme

Viettelyksen vaunu

Katsoin sinua kuin lapsi karkkiautomaattiin.Olit suloinen, maukas ja ennenkaikkea salaperäinen. Tulit mieleeni, avatusta ikkunasta josta valo ja ilma vaihtoivat osiaan. Olit minulle, päivänpaiste, lounatuuli, että rankkasade jota välillä kaipasin.

Naiseni, jos täydellisyyttä pitää etsiä, olet ehkä se lumottu aarre, mikä on kätketty sumujen siltojen alle. Haluan vain löytää sen avaimen jolla saan sinut kaivettua sieltä maan uumenista esiin, luokseni. Sinun the seaman

Previous Post Next Post