Runo sinulle, joka sait elämäni kukkaset kasvamaan.

Olit hetken elämäni aamunkoissa, sain sinulta elämän maun, kun annoit ajatustemme tulla yhdeksi ja samaksi, meidän yhteiseksi iloksemme.

Tunsin sinun läheisyytesi, tiedän että olemme toisiimme kasvaneita vaikka välimatka luoksesi on pitkä, silti hamuilen olkapäitäsi, kasvojasi,sekä kaipaan hellyyttäviä suudelmiasi.

Ikävä painaa mieltäni, saat minut vain sortumaan sydämen repeämiseen,koska ikävän kourissa tunnen suurta tuskaa, sitä tuskaa jota tunnen sinua kohtaan, jota jopa rakkaudeksi kutsutaan.

Elämä on ihanaa, mutta se on myös tuskaa, jos tarpeeksi rakastaa jotain, joka on lihaa ja verta.

Kaipaan tuoksuasi, henkitystäsi, hiuksiesi hulvahtelua, kynsiesi takertumista ihooni. Haluan sinun kasvavan kanssani elämän aamun koista, iltaruskoon.

Sinua kunnioittava ja rakastava, the seaman.

Hyvää pääsiäistä kaikille lukijoille, ahti.