Maaliskuu keväällä 1969

Scotlannin vihreät nummet jäivät taaksemme,dowerin valkoiset kalliot englannin kanaalissa olivat hetken hurmaa matkallamme.Biskajan lahti antoi tutaa, ei ollut leikin tekoa kun saimme sivu aallokossa tuntea ihmisen pienuuden, elämän suuressa pesuvadissa. Cape de vincetin majakan portugalin lounais kulmassa, ohitimme tyylikkäästi, vastaan tuleva laiva oli saman yhtiön, ja siihen aikaan annettiin vielä lipputtervehdys.Gipraltarin salmessa oli tyyntä, springarit toivottivat meidät tervetulleeksi välimerelle, jossa sää oli suotuisa.

Aluksemme jäi redille Napolin lahdelle, siellä näimme ensimmäistä kertaa Amerikkalaisen lentotukialuksen, joka hallitsi ympäristöä. Miehistö oli ostanut ulosvientiä Scotlannista, muunmuassa tupakkaa jota italian mafian miehet hakivat laivastamme, ja maksoivat hyvän hinnan.

Nähdä Napoli ja Kuolla, iltapäivän auringossa kiinnityimme laituriin, saimme kuulla että täällä on satama lakko, joten matkamme saattaa kestää aijottua pidempään.

Lauantaina satamassa ei syöty päivällistä, vaan jääkaappiin laitettiin leikkeleitä, joten byssä porukkakin pääsi vapaalle. Lähdimme kuuden porukalla maihin, matruusi, tunkki, toinen perämies, jungmanni, konekolmonen ja minä.

Napoli oli iltaruskon jälkeen kauneimmillaan, kaikki kevään merkit olivat ilmassa, myös me miehet menimme tutustumaan paikalliseen ilta elämään. Tovin istuttuamme tavernassa, perämies ehdotti porukalle, jotta eiköhän hommata messikallelle maksullinen nainen. No, idea otti heti tulta ja sai kannatusta, joten tuumasta toimeen. Konemestari kysyi baarimieheltä osoitteen, sitten otettiin vielä rohkaisuryyppy, ja käveltiin parin korttelin päähän, sovittuun kutuluolaan.

Sisään mentäessä tuoksu muistutti ortodoksisen kirkon suitsukkeita ja mirhameita ja ties mitä tuoksuja. Ei ollut kallella valinnan varaa, äijät vaan sanoivat että älä jännitä, niin homma onnistuu paremmin.

Miehet joivat odottaessaan jo toista oluttansa, minusta ei kuulunut mitään pitkään aikaan. Tämä italialais nainen laittoi minut ensitöikseen kylpyammeeseen ja peseytti, sitten antoi jonkun muovisen paketin, ja käski "pukea " se päälleni. En ollut oikein ajan tasalla, joten aikaa tuhrautui turhan paljon mokoman kumin kanssa leikittelyyn.

Ei siitä hommasta mitään tullut, puin päälleni ja toivotin hänelle hyvää iltaa. Senjoriina antoi vielä rahasta takaisin sen verran että voisin ostaa jotain itselleni suurempaan jännitykseen.

Kun tulin takaisin häntä koipien välissä, niin kaverit ilmiselvästi nauroivat kokemukseni päälle.

Tarina jatkuu, seuraavaksi Marokon Casablankan tähti yön tunnelmia. the seaman.