Laivakissa Kleopatran matka, Mustalta mereltä Kuubaan alkaa.

Lokakuu 1973

Olin saannut säkäkokin paikan ahvenanmaalaisesta laivan varustamosta, " villin linjan tankkiin ". Odotimme laivaa jo aamunkoissa Espanjan Bilbaossa, sumuisessa ja sateisessa Baskimaan kolkassa. Aluksemme suuntaisi kulkunsa mustalle merelle, nykyiseen Georgiaan, Batumin kaupunkiin hakemaan öljylastia, määränpäänä Kuuba.

Olin aloittanut aamiaisen valmistuksen byssässä, niin yht äkkiä kuului merelle outoa ääntä kannelta. Mietin olenko tullut merisairaaksi tyynellä merellä, mutta sitten tämä kaikki selviää kahdessa sekunnissa.

Tajusin että yönmusta kissa seisoo byssän ovella ja katsoo minua silmät ympyrkäisenä, en osannut ensin muuta, kuin hain kaapista kermaa tälle vähän aralle kisulle. Ristin tämän kissan Kleopatraksi, koska faaraollakin oli kissoja. Mietin aikani mistä katti oli laivaan astunut ja mistä se on peräisin. Viimein tajusin että peijooni, kun me Bilbaossa menimme alukseen, niin ovela kissa haistoi että me menemme sellaisille vesille jossa saa syödä lentokaloja.

Egeijanmeri oli peilityyni, kun kuljimme Kreikan saariston halki ja alitimme Bosborinsalmen sillan. Lastaus vei aikansa, Mustameri ja Batumi jäivät taaksemme, kun otimme kurssin kohti Havannaa. Matkasta tulisi pitkä, koska joutuisimme pysähtymään Azoreilla, polttoainetta että muonatäydennystä varten (bunkkeria että brovianttia ).

Siihen aikaan ei vanhassa Neuvostoliitossa ollut valmiita kissanruokia (Latz). Joten tehtiin esakokin kanssa sopimus jotta Kleopatralle tehdään oma ruokalista, jollei lentokaloja ole joka aamu saatavana kannelta. Ohitimme hyvässä säässä tutun Bosborin salmen, Välimeri jäi kauniissa ilta auringossa taaksemme, kun kuljimme Gipraltarin salmesta Atlantille kuin porsas veräjästä.

Saavuimme Azoriteille, kaunis vihreä saari kuin Madeira, Kleopatra oli päiväunilla tutussa paikassaan, komentosillalla, vahtiperämiehen tuolissa. Kissat nukkuu päivisin, joten tämä perämies joutui seisomaan, koko vahdin ajan 4 tuntia tai istumaan toisella pallilla.

Merellä tehdään työtä (vahdissa) kannella ja koneessa, 4 tuntia työtä ja 8 lepoa, se yön 00.00 - 04.00, vahti on nimeltään koiravahti, koska se on kaikkein väsyttävin aika.

Azoreilla on paljon villikissoja, joten Kleopatrakin katseli maihin päin sillä silmällä, että hänenkin pitäisi päästä maihin, kun kerran miehetkin menevät. Mutta turhaan, sillä laiva jatkoi kulkuaan kohti määränpäätään.

Täydessä lastissa laiva ui syvällä, joten lentokaloja oli kannella aamulla kun menin laittamaan hellat päälle.

Ihmettelin kun kissa istuu kynnyksen takana, pieni kala suussaan kysyin, toitko sen meille aamiaiseksi. Kiitos huomaavaisuudesta sanoin, mutta jos minä tuosta kalasta valmistan miehistölle lounasta, he kyllä vetävät minut kölin alta.

Kurssi kirjattiin laivapäiväkirjaan, leppoisalla sivuvastaisella lounatuulella, jatkoimme matkaa. Näillä leveys asteilla yö on pitkä ja pimeä, joten se oli Kleopatralle parasta aikaa, koska kissat elävät öisin.

Ajoimme Atlantin yössä katsellen valaiden suihkulähteitä, mutta kissa ei nukkunut yöllä joten se perämies brykällä koiravahdissa oli onnellinen, koska hänellä kerrankin oli seuraa.

Mutta yksi aamupäivä voi muuttaa kaiken kissankin elämässä ylös alaisin, kipinä tiedotti messissä että on tulossa ukkosmyrskykeskus, Atlantin keskiselänteelle.

Ensinnäkin se tietäisi sitä, ettei Kleopatralla olisi mitään asiaa täkille lentokaloja etsimään, ja toiseksi, miten kissa suhtautuisi meritautiin. Asiasta muodostui meille kaikille, mystinen pulma.

Tarina jatkuu, seuraavaksi saavumme myrskyn silmään.

Atlannin tummassa yössä on vaikea havaita, mustaa Kleopatraa, ainoastaan kiilusilmät, jostain lehmäsillan liepeillä näkyivät. ( lehmäsilta = kaiteella varustettu kulkuväylä laivan kannella)