Yksin synnyit tähän maailmaan, kätilön avustamana, et tuntenut äitisi polttoja etkä kipuja. Olit ensinäkemältä aivan eri maailmasta, väriltään olit sinisen punainen. Aivan kuin se iltapäivän aurinkonlasku, sinä helmikuisena päivänä jolloin synnyit maailmaan. Kun olit syntynyt, sairaalaan astui hetken hiljaisuus, napanuoran katkomisen jälkeen. Tovin kuluttua elämä saapui sairaalaan, aloit parkua ja annoit elämän vallata itsesi. Sain sinut hetkeksi vatsani päälle, jossa pidin pientä nyyttiä sen aikaa, kun äiti lepäsi ja tasoitti henkitystään kovan urakan jälkeen. Seuraavaksi varmaan aukaisit silmäsi, ja äidin viereen päästyäsi, aloit hamuta maitoa, pieni sydämesi pomppi niin kovaa, silti niin hennosti että sen juuri havaitsi. Jos olet nähnyt tähden lennon, ja samalla toivonut jotain, minulle se tähdenlento oli tyttäreni syntymä, jossa sain olla mukana, onnellisena isänä.

Omistettu hänelle, jota eniten Rakastan tässä maailmassa Isä, the seaman.