Appivanhempani lähtivät Finnjetillä risteilylle kohti Travemündeä tiistai-iltana syyskuun 27. päivä vuonna 1994 viettämään appiukon 60-vuotispäiviä. Ilta sujui hyvin rauhallisin mielin ravintolassa (ks. kuvia alla.) Nukkumaan mentiin iltakymmenen jälkeen. Aamuyöstä 2.30 tuli herätys, kun laivan emäntä kertoi keskusradiossa autolautan olevan vaikeuksissa.

Aamulla herättiin noin kahdeksan aikoihin ja autoemäntä kertoi, että laiva on ollut paikoillaan kuusi tuntia Estonian onnettomuuden vuoksi. Finnjetillä oli muista paikalle tulleista laivoista poiketen hyvä laskeutumisalusta helikopteria varten, mutta merenkäynti esti sille laskeutumisen. Muutakaan ei voitu juuri tilanteessa tehdä. Finnjetkin muutti myrskyävän meren takia kurssiaan niin, että ensin lähdettiin kohti Ruotsin rannikkoa ja sitä pitkin suunnattiin Saksaan. Finnjetin irtaimisto koki myrskyssä kovia. Kerrottiin, että lasitavaraa särkyi 11000 kg ja posliinia 10000 kg. Sirpaleita oli vielä aamusella kaikkialla, mutta joukolla osallistuttiin niiden keräämiseen.

Päivä sujui surullisissa merkeissä, kun kerrottiin yön menetykset: 800 kuollutta. (Myöhemmin määrä nousi vielä tuosta 900 sataan.) Matkan täytyi kuitenkin jatkua. Meri näytti vielä keskiviikkona mahtinsa. (Alla on kuvia merenkäynnistä mm. seuraavalta aamulta.) Aallot olivat vielä kymmenmetrisiä, mutta onneksi alla oli lujaa tekoa oleva laiva. Matka jatkui syöden ja merta katsellen.

Illalla laivan henkilökunta järjesti muistotilaisuuden Estonian uhreille laivan upeassa salissa. Orkesteri soitti kappaleen ”Et itkeä saa, Argentiina”. Kaikki seisoivat ja kuuntelivat liikuttuneina, usealla oli kyynel silmäkulmassa.

Perjantaina paluumatkalla Helsinkiin meri oli jo peilityyni. Risteily jäi pysyvästi mieleen ja liikutus valtaa mielen varsinkin risteilyonnettomuuden vuosipäivänä. Mieleen jäi myös laivan henkilökunta, joka kaikesta huolimatta hoiti hommansa mahtavasti.

Apen ja Mariittan puolesta,

Pirjo Hukkanen 1.4.2014