Isänpäivä

Tänään liehuvat liput saloissa, mutta silloin kun tulimme tähän maailmaan, olivat lipunkantajat että seremoniamestarit hakusessa.

Ei nostettu onnittelumaljoja äidille, puhumattakaan isälle, ei pidetty kaunopuheita vastasyntyneelle, ei ollut tunkua odotushuoneessa.

Aika antoi meille armoa, kasvoimme kohtalon pitkospuilla, haaveittemme reppu selässämme, kunnes elämän suola antoi makua ja uskoa matkallamme.

Ahavoitunein kasvoin , känsäisin käsin, massapaalikoukku, pokasaha, hitsipilli, malmspiikki tai joku muu työkalu kädessämme teimme tulosta, itsellemme ja yhteiskunnalle.

Saimme uskoa tulevaisuuteen, sisumme ja päättäväisyyden myötävaikutuksella.

Aikanaan saavutimme unelmistamme ehkä kaikkein tärkeimmän, saimme kunnian olla itse isänä, tutaa se tunne, joka on käsittämättömin kaikista tunteista.

Omistettu kaikille iseille, jotka ovat antaneet ja laittaneet itsensä likoon, jotta elämän purot kasvavat kuohuviksi koskiksi.

Kirjoitettu siniristilipun katveessa, isänpäivänä 11.11.2012

Iso-isä

the seaman.