Runo numero neljätoista

Merimiehen kyynel.

Sataman valot haihtuivat hinaajan sakeaan savuun, joka levisi laiturin tienoille, peittäen viimeisenkin muiston paikasta jossa olit saanut levähtää sen hetken. Hetken joka sulki silmäsi unelmiisi ja pois todellisuudesta.

Sumusireenien törähdys merkitsi sitä että heräsit viimeistään unelmistasi todellisuuteen ja tähän päivään, hikikarpalot paisuivat otsallasi, kun muistelit eilisen tapahtumia. Aava meri odotti aallonmurtajan jälkeen, suunta saattoi olla luode tai piiru pohjoiseen, samapa tuo kun on mennäkseen niin mennään sitten loppuun asti. Laivakello näytti 23.58 Greenwitchin aikaa, koiravahti oli alkamassa.

Kävely lehmäsillalla antoi hetken aikaa puhaltaa pois viimeisetkin maissa koetut ilot, mutta toi vastapainona vastuun joka astuu voimaan, kun saavut komentosillalle.

Meri heitti muistutukseksi kylmää ja suolaista vettä niskaasi, viimeistään silloin tajusit, kuinka pieni on ihminen, ja kuinka haavoittuvainen tässä luojanluomassa karusellissa olet. Sinä joka kuvittelit olevasi seitsemänmeren Kuningas.

Omistettu kaikille merimiehille, jotka ovat kiertäneet muutakin kuin pöydän taakse syömään. ahti " the seaman"

Selvennys: Lehmäsilta on kaiteilla erotettu kävelysilta, joka erottaa tankkilaivan keskiosan ( meedshipin ) perälaivasta, ( ahterista).

Koiravahti: Kello 00.00 - 04.00 välisenä aikana tehty työrupeama, laivalla useat kansi ja konepuolen miehet ajavat varsinkin merellä vahtia, joka koostuu vuorotellen neljäntunnin työstä ja perään kahdeksan tunnin vaapaa-ajasta.

Previous Post Next Post