Matkakertomus kotimaasta Omistettu teille, jotka ajattelette muuta kuin itseänne.

Olin taas työreissulla, Seinäjoen suunnalla. Sain tavata vanhoja ystäviäni, sekä auttaa heitä luomaan omia toiveitaan. Viihdyin perillä 3 vuorokautta, koska oli ilo ja kunnia saada antaa sitä vaatimatonta apua, jota pystyin heille tarjoamaan.

Ilo oli kokonaan puolellani, koska sain taas tutustua tähän karun ja suoraselkäisyyden maakunnan parhaimpiin puoliin. Se avoin, ylitsepursuava rehellisyys paistaa maakunnassa silmiin pistävästi, näin sen omin katsein.

Katu uskottavuus on käsite, täällä lakeuksien virvatulilla, en epäröitsisi hetkeäkään luottaa näihin, Iso-Antin ja Rannan järven jälkeläisiin.

Sain taas tukun uusia ystäviä kotimaasta, se oli saldo tältä reissulta. Kyläkutsuja tuli, mutta en yhtään selkään taputtajaa kohdannut, vähiten heitä odotin, mutta toisaalta, ei ollut matkallani selkään puukottajiakaan.

Ainoa asia joka noilla seuduilla särähtää korvaani, on tuo " komiata " sanan käyttö. Se ei varmasti tarkoita mitään kehumista, mutta kun itse olen elämäni elännyt vaatimattomissa oloissa, hämähäkin seitin ohuen langan varassa.

Myönnän, se on heidän itseisarvonsa, se asia kuuluu heille, koska he ovat sen itse hankkineet ja mikä kunnioittettavampaa, kovalla työllä, rinnakkain kevät tulvien kanssa. Seuraavalla kerralla kun palaan lakeuksille, olen taas yhtä kokemusta rikkaampi, saan teiltä uusia elämän himon tuomia ajatuksia, sydämeni sopukoihin.

Ja vielä, mikä parasta. Odotin junaa Seinäjoen asemalla. Oli aikaa käydä tunti kävelemässä, ja tutustumassa kaupunkiin. Se vieraan varaisuus oli läsnä, koska kävelin minne tahansa, aina suojatien punainen ukko kohdallani, muuttui vihreäksi.

Tämä tarina on kirjoitettu 8.4.2012 pohjanmaan junassa.

Kiitos ja hyvää kevättä, the seaman.