Sydäntalvi 1974. Päiväntasajan kaste

Ylitimme päiväntasajan melkein tyvenessä, myrsky jäi caribialle kauas taaksemme, samalla varustamo ilmoitti sähkösanomalla että meidän pysähdyspaikkamme onkin st. Helenan saari missä on kuuluisa vankilakin, joten pysähdymme Jamestownissa emmekä Namibiassa. Olemme kokin kanssa valmistautuneet illan kansipartyihin, valmistamalla erilaisia salaatteja, marinoimalla Venezuelasta hankittua naudanlihaa pihveiksi, leipomalla sämpylöitä ja tekemällä jälkiruokaa.

Konemiehet ovat sekoittaneet Neptumukselle valmiiksi terva astian ja kansimiehet ovat valmistaneet sen päiväntasaajan ylitys goqtailin, myös kapteeni on valmistautunut virkaansa huolella. Eli hän on se herra Neptumus, pursimies on vienyt pelipaikalle ison pensselin ja höyhensäkin.

Suomessa on täysi talvi, aluksemme leveyspiiriltä on yhtä pitkä matka, niin pohjoisnavalle, kuin etelänavalle. Klo 18.00 perämies vihellyttää sumusireeniä merkiksi että Neptumus saapuu laivaan ja kaikki vapaavuorolaiset siirtyvät kannelle.

Sitten saapuu herra Neptumus ja kysyy, onko jollakulla hänen antama todistus ekvaattorin ylityksestä, 4-5 miestä tulee esiin ja näyttävät kysytyn paperin. Muut komennetaan kontalleen, ilman housuja kalkkiviivalle jonka pursimies on kanteen piirtänyt. Herra Neptumus pyytää konepäällikköä siirtämään tervaämpäriä ( raskasta öljyä, ym ) lähemmäksi, sitten Neptumus kastaa pensselin ämpäriin ja sutii vähän jokaisen takapuoleen jonka jälkeen pursimies viskaa höyheniä perään.

Kleopatra ja Konsta saivat hyvin varovaisen käsittelyn, kissan annettiin vain haistaa terva ämpäriä ja Konstalle laitettiin vain pari höyhentä niiden myrskyssä pudonneiden tilalle. Tehtävä on suoritettu, tämän jälkeen nostetaan malja, hirveän makuista juomaa ja Neptumus onnittelee uusia jäseniä jotka ovat tulleet hänen valtakuntaansa. Vielä on jäljellä todistuksien jako jonka itse herra Neptumus allekirjoittaa, sen jälkeen juhlat voivat alkaa, pöytä on katettu vaikka hätäisimmät käyvät ensin suihkussa.

Aurinko laskee viistosti taka oikeaan ja ruokailu on alkanut, toiset ovat kadottaneet kielensä, vaikka aamulla juttuja messissä kyllä riitti. Ville yllätti taas kun oli opettanut Konstalle uusia sanoja, mutta ne eivät ole julkaisukelpoisia näillä sivuilla. Aamu valkeni kosteana ja aurinko oli vielä vuorten takana, kun saavuimme noin puolen mailin päähän tästä kauniista saaresta, merivirta oli siinä Jamestownin kaupunkin edustalla aika voimakas, joten laskimme baarpuurin ankkurin. Odotimme muutaman tunnin kunnes meidän polttoainetta tuova alus saapui viereemme, köydet kiinnitettiin, samoin polttoaineletku.

Ei mennyt montaakaan tovia kun saapui pieni kalastajavene luoksemme ja samalla lailla köydet kiinni ulkosivuun, nostimme brovianttikraanalla hedelmät, kalat, leivät, viinit ym laivaan. Kun tämä kaikki oli ohi, nostimme ankkurin ja perämies antoi telegrammilla käskyn konehuoneeseen ( se on sellainen suora yhteys komentosillan ja konehuoneen välillä, voisi verrata kuumaa linjaa U.S.A- Venäjä ).

Kissalle oli tilattu varmuuden vuoksi matolääkettä, kun se syö siellä kannella niitä raakoja kaloja, tulihan lääke ja vielä erikoiskuljetuksena saimme nimittäin Kleopatralle jonkunlaista kissanruokaa purkissa että Konstalle jotain siemeniä.

Laiva oli taas matkalla, suunta oli hyväntoivon niemi eli etelä afrikan eteläinen kärki, siellä on harvoin tyyntä koska kovat merivirrat ja tuulet pitävät veden liikkeessä. Näemme kaukaa jo kun Elizabethin majakka loisti aamunkajossa, ennen päivännousua, perämiehen kanssa olimme antaneet kissalle katkarapujen mukana matolääkettä, kun siihen aikaan ei ollut saatavilla niitä niskaan hierottavia geelejä.

Saimme aluksemme kiinnitettyä johonkin Jumalan hylkäämään paikkaan, ensimmäisenä pisti silmään se uimaranta kun ajoimme ohi, toisella puolella oli värillisten, toisella puolen valkoisten biitsi. No jokatapauksessa, taisi olla joku Tanskan tai Norjan merimieskirkon edustaja joka haki meidät illalla pikkubussilla kaupunki kierrokselle. Siisti kaupunki valkoisten asuma alueella, nykyään ehkä muuttunut, kissa jäi vahtimiehen kanssa laivalle, hän lupasi harjata sen kunnolla, kun siitä on alkanut lähteä karvaa.

Oli aika taas valmistautua lähtöön, Intian valtameri odotti meitä. Perämies oli laskennut jotain merivirtoja, kummalta puolen Madakasgaria menemme, ja tulos oli että rannikkoa seuraten kuluu polttoainetta vähemmän.

Suomessa oli säätiedon mukaan siihen aikaan kova pakkanen, meillä sen sijaan saman verran lämmintä. Olimme saaneet ohjeet miten hoitaa kissankarvan lähtöä ja niitä toteutettiin, sairashytin lääkekaapista löytyi jotain vitamiinia mitä annettiin veteen sekoitettuna kissalle, kaiken huipuksi Konstalle tuli sulkasato, kaiken päälle.

Kissa Kleopatran tarina jatkuu:

Seuraavaksi saavumme persianlahdelle, paikka on Dubai.

Konsta viheltää pelin poikki minareetin aamumessun aikaan.