Huhtikuu 1969

Keväinen tähtitaivas ja kuutamo hallitsivat maisemaa, kun sivuutimme Ceutan bunkraus ( tankkaus ) paikan. Olimme viemässä jonkun voimalaitoksen koneen tänne kaikkien tunteman Humphrey Bogartin, Atlas vuoriston kupeessa kuvatun elokuvan alkulähteille.

Saharan aavikolta tuulet toivat hienoa lentohiekkaa mukanaan, sitä sai havaita joka paikassa. Seoli kuitenkin pieni murhe, koska seuraaavassa satamassa Safissa ruumat täyttyisivät fosfaatista, jota vietäisiin tanskaan.

Romantiikka tuhannen ja yhden yön tarinoista, täällä oli kaukana, kun elevaattorit lauloivat omaa säveltään Marokon tummassa ja viileässä yössä. Vaikka suojasimme paperilla kaikki laivan käytävät, oli hienoa fosfaatin pölyä joka paikassa,se tiesi messikallelle siivous operaatiota ylösmeno matkalle.

Biskajan lahti oli rauhoittunut viime kerrasta, muutamia kalastus aluksia havaitsimme, sekä lentokaloja keräsimme aamulla kannelta.

Olin ostanut meriläismallisen veneen, joka olisi tarkoitus laskea tämän reissun jälkeen Rauman ganaaliin, jos jäät siellä ovat sulanneet kun tullaan suomeen ja otetaan ulosmaksu.

Matkan aikana olin istunut timpan sapissa kaikki vapaa aikani, valmistanut tulevaan veneseeni erilaisia esineitä, esimerkiksi, nimikyltit ja pelastusrenkaan, neuloin sen pressusta korkin palojen ympärille.

Tanskassa purimme lastimme ja pääsin tekemään loppu siivouksen, laitoin myös vetosetelin äidilleni. Vetoseteli oli sellainen mahdollisuus, jolla yhtiön kautta laitettiin palkasta rahaa kotiin, myös tanskasta shipsun avulla ( laivakauppias joka toimittaa tilatut elintarvikkeet ja tavarat laivaan ) laitoin paketin Raumalle.

Stuju sai ylipuhuttua minut vielä yhdelle matkalle välimerelle, veisimme hirsilastin Mallorgalle, Venetsiaan paperirullia, sitten kotiin ja omalle veneelle, jolla olisi tarkoitus viettää juhannus tutussa ympäristössä, seilaten ganaalin, kylmäpihlajan, omenapuumaan, nurmeksen jopa santakarin pookilla olisi tarkoitus käydä, aika näyttää. the seaman.