FHS Logo

Ahti "the seaman" Kallio - muisteluksia meriltä ja maailmalta

Viettelyksen vaunu

 Katsoin sinua kuin lapsi karkkiautomaattiin.Olit suloinen, maukas ja ennenkaikkea salaperäinen. Tulit mieleeni, avatusta ikkunasta josta valo ja ilma vaihtoivat osiaan. Olit minulle, päivänpaiste, lounatuuli, että rankkasade jota välillä kaipasin.

Naiseni, jos täydellisyyttä pitää etsiä, olet ehkä se lumottu aarre, mikä on kätketty sumujen siltojen alle. Haluan vain löytää sen avaimen jolla saan sinut kaivettua sieltä maan uumenista esiin, luokseni. Sinun the seaman

Sydäntalvi 1974. Päiväntasajan kaste

 

Ylitimme päiväntasajan melkein tyvenessä, myrsky jäi caribialle kauas taaksemme, samalla varustamo ilmoitti sähkösanomalla että meidän pysähdyspaikkamme onkin st. Helenan saari missä on kuuluisa vankilakin, joten pysähdymme Jamestownissa emmekä Namibiassa. Olemme kokin kanssa valmistautuneet illan kansipartyihin, valmistamalla erilaisia salaatteja, marinoimalla Venezuelasta hankittua naudanlihaa pihveiksi, leipomalla sämpylöitä ja tekemällä jälkiruokaa.

Konemiehet ovat sekoittaneet Neptumukselle valmiiksi terva astian ja kansimiehet ovat valmistaneet sen päiväntasaajan ylitys goqtailin, myös kapteeni on valmistautunut virkaansa huolella. Eli hän on se herra Neptumus, pursimies on vienyt pelipaikalle ison pensselin ja höyhensäkin.

Suomessa on täysi talvi, aluksemme leveyspiiriltä on yhtä pitkä matka, niin pohjoisnavalle, kuin etelänavalle. Klo 18.00 perämies vihellyttää sumusireeniä merkiksi että Neptumus saapuu laivaan ja kaikki vapaavuorolaiset siirtyvät kannelle.

Sitten saapuu herra Neptumus ja kysyy, onko jollakulla hänen antama todistus ekvaattorin ylityksestä, 4-5 miestä tulee esiin ja näyttävät kysytyn paperin. Muut komennetaan kontalleen, ilman housuja kalkkiviivalle jonka pursimies on kanteen piirtänyt. Herra Neptumus pyytää konepäällikköä siirtämään tervaämpäriä ( raskasta öljyä, ym ) lähemmäksi, sitten Neptumus kastaa pensselin ämpäriin ja sutii vähän jokaisen takapuoleen jonka jälkeen pursimies viskaa höyheniä perään.

Kleopatra ja Konsta saivat hyvin varovaisen käsittelyn, kissan annettiin vain haistaa terva ämpäriä ja Konstalle laitettiin vain pari höyhentä niiden myrskyssä pudonneiden tilalle. Tehtävä on suoritettu, tämän jälkeen nostetaan malja, hirveän makuista juomaa ja Neptumus onnittelee uusia jäseniä jotka ovat tulleet hänen valtakuntaansa. Vielä on jäljellä todistuksien jako jonka itse herra Neptumus allekirjoittaa, sen jälkeen juhlat voivat alkaa, pöytä on katettu vaikka hätäisimmät käyvät ensin suihkussa.

Aurinko laskee viistosti taka oikeaan ja ruokailu on alkanut, toiset ovat kadottaneet kielensä, vaikka aamulla juttuja messissä kyllä riitti. Ville yllätti taas kun oli opettanut Konstalle uusia sanoja, mutta ne eivät ole julkaisukelpoisia näillä sivuilla. Aamu valkeni kosteana ja aurinko oli vielä vuorten takana, kun saavuimme noin puolen mailin päähän tästä kauniista saaresta, merivirta oli siinä Jamestownin kaupunkin edustalla aika voimakas, joten laskimme baarpuurin ankkurin. Odotimme muutaman tunnin kunnes meidän polttoainetta tuova alus saapui viereemme, köydet kiinnitettiin, samoin polttoaineletku.

Ei mennyt montaakaan tovia kun saapui pieni kalastajavene luoksemme ja samalla lailla köydet kiinni ulkosivuun, nostimme brovianttikraanalla hedelmät, kalat, leivät, viinit ym laivaan. Kun tämä kaikki oli ohi, nostimme ankkurin ja perämies antoi telegrammilla käskyn konehuoneeseen ( se on sellainen suora yhteys komentosillan ja konehuoneen välillä, voisi verrata kuumaa linjaa U.S.A- Venäjä ).

Kissalle oli tilattu varmuuden vuoksi matolääkettä, kun se syö siellä kannella niitä raakoja kaloja, tulihan lääke ja vielä erikoiskuljetuksena saimme nimittäin Kleopatralle jonkunlaista kissanruokaa purkissa että Konstalle jotain siemeniä.

 Laiva oli taas matkalla, suunta oli hyväntoivon niemi eli etelä afrikan eteläinen kärki, siellä on harvoin tyyntä koska kovat merivirrat ja tuulet pitävät veden liikkeessä. Näemme kaukaa jo kun Elizabethin majakka loisti aamunkajossa, ennen päivännousua, perämiehen kanssa olimme antaneet kissalle katkarapujen mukana matolääkettä, kun siihen aikaan ei ollut saatavilla niitä niskaan hierottavia geelejä.

Saimme aluksemme kiinnitettyä johonkin Jumalan hylkäämään paikkaan, ensimmäisenä pisti silmään se uimaranta kun ajoimme ohi, toisella puolella oli värillisten, toisella puolen valkoisten biitsi. No jokatapauksessa, taisi olla joku Tanskan tai Norjan merimieskirkon edustaja joka haki meidät illalla pikkubussilla kaupunki kierrokselle. Siisti kaupunki valkoisten asuma alueella, nykyään ehkä muuttunut, kissa jäi vahtimiehen kanssa laivalle, hän lupasi harjata sen kunnolla, kun siitä on alkanut lähteä karvaa.

Oli aika taas valmistautua lähtöön, Intian valtameri odotti meitä. Perämies oli laskennut jotain merivirtoja, kummalta puolen Madakasgaria menemme, ja tulos oli että rannikkoa seuraten kuluu polttoainetta vähemmän.

Suomessa oli säätiedon mukaan siihen aikaan kova pakkanen, meillä sen sijaan saman verran lämmintä. Olimme saaneet ohjeet miten hoitaa kissankarvan lähtöä ja niitä toteutettiin, sairashytin lääkekaapista löytyi jotain vitamiinia mitä annettiin veteen sekoitettuna kissalle, kaiken huipuksi Konstalle tuli sulkasato, kaiken päälle.

 

Kissa Kleopatran tarina jatkuu:

Seuraavaksi saavumme persianlahdelle, paikka on Dubai.

Konsta viheltää pelin poikki minareetin aamumessun aikaan.

Elämä on kuin sateenkaari, värit vaihtuvat päivittäin.

Mutta se on sinusta itsestäsi kiinni, mitä väriä haluat katsella. Omistettu pikku Prinsessalle, joka syntyi 4.6.2012

   Iso-isä

Omistettu jokaiselle finnjetin matkustajalle, aina kevään 1977 lopusta, kesän 2006 alkuun. Viimeiset " matkustajat "  olivat State of Louisianan hammaslääketieteen opiskelijoita, syksystä 2005, kevääseen 2006.

 

Kuin vastasyntyvää lasta, koko suku ja tuttavat odottavat. Niin odotitte tekin malttamattomina, kalenteriin katsoen kuin kuuta nousevaa, odottaen. Viimein saapui päivä jolloin suurella yleisöllä oli mahdollisuus tutustua tähän itämeren  " vinttikoiraan ", joka oli vuosi etukäteen mainostettu kadunvarsilla että lehdissä.

Vaikka alun lastentaudeista kunnialla selvittiin, jokainen alkava matka toi uuden lisän ja viihtyvät matkustajat.

Yhdessä saimme toimimaan linjan, joka oli ehkä sen ajan maailman seuratuin, ja kritisoitu, että jopa suurennuslasin läpi katsottu. Mutta mikä parasta, te matkustajat uskoitte asiaan, johon moni anaalyytikko oli heittänyt kirveen kaivoon. Siinä vaiheessa kun yhteistyömme oli saumatonta, " homma " pelasi täydellisesti, nautimme molemmin puolin, te matkastanne me työstämme. Kaiken kukkuraksi, kieli ongelmat eivät olleet este kanssakäymiselle, vaan aina saatiin asiat hoidettua, molemmin puolin.

Elämän suuressa saavissa, hioimme särmät pois kulttuureistamme, meistä tuli suuri joukko, joka katsoi " finnjet hengen " sopivan itsekullekin meistä.

Vuodesta toiseen kuljimme " jetin " kompassiin luottaen, sekä odotimme päivää, kun saimme astua laivaan, joka harvemmin petti odotuksemme. Ilman finnjettiä, kuinka moni unelma olisi jäänyt täyttymättä, kuinka moni perhe perustamatta, ja mikä tärkeintä, kuinka moni sana olisi jäänyt lausumatta, ja kaikkein tärkein, i love you.

Tämä lause on iskostettuna jetin vanaveteen tuhansia kertoja, eikä kukaan, ei kukaan siilaa sitä sieltä pois.

Laivoja tulee ja menee, aivan kuin hampurin rautatieasemalla ihmisiä, samaa rautaa, samoja laitteita, ammattinsa osaavia ihmisiä työnsä äärellä.

Mutta jos se henki puuttuu, tämä yhteiseen hiileen puhaltamisen taito, " kiima " halu, silloin ei voi vaatia täydellisyyttä, joka saa mielemme ilakoimaan ja poskemme punoittamaan.

                    The seaman

Aluksemme kiinnittyi aamuyöllä, taas samat tullimuodollisuudet, mutta onneksi kleopatralla oli rokotustodistus kuuban matkastaan, mutta miten konsta?

Keksin laittaa sen linnun siksi aikaa piiloon keittiön jauhokaappiin kun tullit ovat laivassa. Meni pari tuntia ennenkuin ensimmäinen virkamies saapui katsomaan keittiön varastoja, kunniamerkit painoivat enemmän kuin itse mies, buenos dias senor, hastala vista kyseli tulli. En kerinnyt vastata kun jauhokaapista kuului, kaikumainen ääni, kekkonen on kalju kekkonen on kalju! Mikä ääni tuo oli kysyi tullimies katsellen ympärilleen, vastasin kun samalla käänsin radiota isommalle, jotta kuuntelen tätä suomen kanavaa kun siellä on Presidentin vaalit menossa.

Tulli ilmoitti kohteliaasti että, teillä on kaikki varastot ja paperit kunnossa, hyvää päivän jatkoa. Kohta vein Konstan kirjahyllykaappiin ja annoin lohdutukseksi auringonkukan siemeniä. Lastaus alkoi, tuli vähän sellainen tunnelma kuin siinä Harry belafonten banaanin lastaus laulussa, yhtä kuumaa ja hiostavaa ainakin siellä oli.

Mutta sitten alkoi kuulla kummia, lastaajien esimies tiesi kertoa että loppiainen on venezuelassa juhlapyhä, joten lastausta kiirehditään. Ja niin siinä kävi, loppiais aamuna laiva oli lastattu, tasan kello 06.00 me irroitimme köydet ja hinaajan avustamana siirryimme avomerelle.

Kurssi kohti st. helenan saarta, meri oli satamassa olo aikana rauhoittunut ja kleopatrakin sai perämieheltä kuulla ilouutisen. Jonka mukaan kahden päivän kuluttua tullaan tyveneen veteen ja kissa pääsee kannelle kaloja etsimään, sekä ville voi ulkoiluttaa konstaa. Tuli toinenkin ilouutinen, kapteeni kertoi päivällisellä, että kun saavumme  tyvenelle päiväntasajan ( ekvaattorin ) tienoille, olemme stujun kanssa suunnitelleet meille grillijuhlat. Laivassa ei tietenkään saa tehdä avotulta, mutta lihat ja makkarat paistetaan valmiiksi byssässä, sitä ennen. Syy on se kun jäitte maracaibossa ilman loppiaisen juhlia, mutta lisään vielä tähän sen että tulee herra neptumus tervasuteineen ja höyhensäkkineen, ja kaikille joille ei ole annettu ennen päiväntasajan kastetta, tullaan se nyt antamaan, koskee myös kissaa ja papukaijaa.

 

Seuraavaksi kissa kleopatran tarina jatkuu: Tammikuu 1974 herra neptunus saapuu laivaan tervasuteineen ja höyhensäkin kanssa.

Copyright © Finnjet Historical Society ry. 2008-2019. All rights reserved.

Disclaimer