FHS Logo

Ahti "the seaman" Kallio - muisteluksia meriltä ja maailmalta

Paistettu meriantura meuniere.

Se oli käsite siljan lippulaivassa, Papenpurkista, Hampurista, Mynchenistä asti sitä tultiin nauttimaan itämerenristeilyn mukana. Nina ilopilleri tarjoilija, sai asiakkaat tosi hyvälle tuulelle, ensi kättelyssä. Hovimestarimme Marjo osasi myydä tyylikkäästi asiakkaillemme parasta, mitä talo tarjoaa. Kaikki upeat ala carten tytöt tekivät parastaan, kun kuumassa keittiössä paistettiin suussasulavia herkkuja itämeren parhaassa ruokalassa. Tytöt olivat pukeutuneet parhaaseen kesäasuunsa, kun matkustajat tulivat Adam & Ewe ravintolaan, se valloittava hymy mikä heidät hovimestarimme Marjon ja tarjoilijoiden Ninan ja kumppanien myötä, sai haltioidun vastaanoton. Se tunnelma joka oli meidän keskuudessamme, sitä ei voi sanoilla kuvata, sen aistii siellä paikan päällä. Väitän että ne sadat asiakkaat jotka lähtivät Finnjetin ala cartesta, ovat lopun ikäänsä haltioissaan siitä palvelusta, jota Nina, Ja Marjo kumppaneineen heille tarjosivat. Sadepisaroiden lailla omat tyttömme tanssivat hienoissa kesämekoissaan, antaen kaikkeinparhaan kuvan siitä mitä olimme asiakkaille varanneet, parasta pöytään ja parhaalla asiantuntemuksella. Missään maailman kalleimmissakaan ravintoloissa, ei saanut sitä hienostunutta palvelua jota Nina ja Marjo loihtivat meidän kokkien nenän edessä. Kaikki saksalaiset asiakkaat varmasti yhtyvät sanomaani jolla kannustan meidän tyttöjen hienoa ja pyyteetöntä työtä, arvostan sydämestäni heidän toimintaansa, ja ennenkaikkea, suurella sydämellä tehtyä asiantuntevaa työtä meidän kaikkien parhaaksi..tuhannet kiitokset rakkaat muruseni.

 

Omistettu  Ninalle Finnjetin ala carten tarjoilijoille, ja hovimestari Marjolle.  the seaman.

Suolaista vettä sieraimissa

 

Taivaankannet aukeavat ennen aamuruskoa, meri kohtelee meitä asiaankuuluvalla hartaudella. Yksikään aalto ei nouse meitä vastaan, vaan mainingit kunnioittavat aamutoimiamme, jotta saamme kurssimme suunnattua oikeaan ilmansuuntaan.

Meri antoi meille aamun aikaa järjestää tehtävämme ja ajatuksemme oikeaan järjestykseen. Keskipäivän aurinko toi tullessaan hiidenkirnun, samantekevää, satoi taikka paistoi, koska hiiva oli tehnyt tehtävänsä meren kirnussa.

 

Luoja antaa merimiehelle tuulen, mutta itse hänen pitää määrätä kurssi, jotta jokainen laiva löytää satamaan, on viimekädessä merimiestaito. Se lopullinen viisaus, joka voittaa pelon ja epävarmuuden.

Meri ei sääli, vaan se vaatii alati kunnioitusta, mutta pelätä sitä ei silti saa, koska se kuitenkin viimekädessä löytää itsensä voittajana, ihmisen pienuuden rinnalla.

Vaahtopäät laulavat syvyyden synkkää musisointia, pauhaavat ja leikkivät pelollamme, jotta antautuisimme pelon valtiattarelle, joka imee meistä viimeisenkin suolapisaran, joka on kyynelkarpalona vierähtänyt poskellemme.

 

Omistettu kaikille suolaisenmeren kulkijoille, heille jotka ovat tunteneet, miltä maistuu meri, silloin kun se näyttää kyntensä.    the seaman.

Kleopatra saapuu toisen kerran päiväntasaajalle.

 

Ohitimme Madagaskarin, kuljimme ohi Nova saarien ja kiikarilla katselimme alkuasukkaiden majoja sekä veneitä.Tuli mieleen Robinsson Grussoen tarina, ja siinä perjantai henkilönä. Perjantai oli myös päivä kun ohitimme Somalian sarven missä nykyään merirosvot kaappaavat aluksia.Kissan turkki alkoi kiiltämään ja karvan lähtö oli vähentymään päin vitamiinien ja purkkiruuan ansiosta.

Kuljimme taas puolityhjänä, painolasivesilastissa. Oltiin messissä porukalla mietitty mitä Dubain jälkeen, joku arveli ettei vanha laiva enää mene katsastuksesta läpi ja myydään, Alus ui nyt korkealla, joten lentokalat eivät yltäneet kannelle asti, joten Kleopatran piti tyytyä purkkiruokaan ja niihin kaloihin joita meillä oli varastossa, myös maksasta kissa piti, ja raakoja kananmunia annettiin, jotta turkki kiiltäisi.

Turkki on muuten merimies slangilla lattia, scotti on seinä, levanki on pitkävartinen harja, fööri on keula, ahteri on perälaiva, messi on  " työmaaruokala " bryka on komentosilta, reelinki on suojakaide ettei putoa mereen, bläkä on tyyni, ville on päällystön palvelija, messipoika on miehistön palvelija, nykään on aluesiivoja että messihuoltaja, ajat ovat muuttuneet.

Saavuimme yhdistyneisiin Arabi emiirikuntiin, ankkuroimme merellesataman ulkopuolelle, redille eli odottamaan vuoroamme lastauspaikalle.

Parin vuorokauden odottelun jälkeen pääsimme lastaamaan ja täydentämään varastojamme.

Isänpäivä

Tänään liehuvat liput saloissa, mutta silloin kun tulimme tähän maailmaan, olivat lipunkantajat että seremoniamestarit hakusessa.

Ei nostettu onnittelumaljoja äidille, puhumattakaan isälle, ei pidetty kaunopuheita vastasyntyneelle, ei ollut tunkua odotushuoneessa.

Aika antoi meille armoa, kasvoimme kohtalon pitkospuilla, haaveittemme reppu selässämme, kunnes elämän suola antoi makua ja uskoa matkallamme.

Ahavoitunein kasvoin , känsäisin käsin, massapaalikoukku, pokasaha, hitsipilli, malmspiikki tai joku muu työkalu kädessämme teimme tulosta, itsellemme ja yhteiskunnalle.

Saimme uskoa tulevaisuuteen, sisumme ja päättäväisyyden myötävaikutuksella.

Aikanaan saavutimme unelmistamme ehkä kaikkein tärkeimmän, saimme kunnian olla itse isänä, tutaa se tunne, joka on käsittämättömin kaikista tunteista.

 

Omistettu kaikille iseille, jotka ovat antaneet ja laittaneet itsensä likoon, jotta elämän purot kasvavat kuohuviksi koskiksi.

 

Kirjoitettu siniristilipun katveessa, isänpäivänä  11.11.2012       Iso-isä    the seaman.

Antwerben jäi taaksemme, yön yli ajettuamme olimme hampurissa, jossa oli varattuna kotiinlähtötilaisuus merimieskirkolla, kahvia, pastorin puhe, saunomista, jäähyväisiä, sitäpaitsi emännälä oli jotain hyvää suupalaa.

Pumppumies ilmoitti meille saunan pukuhuoneessa että hän vie Kleopatran elimäelle jos se sopii, ja sopihan se. Olimme kaikki helpottuneita ja kun vielä kuulimme, että siellä naapurissa on komea kollikissa Hiski, niin se on siinä.

Saimme merimieskirkolta korin johon kissa laitettiin, koska lentokoneessa eläinten kuljetus on tarkkaa puuhaa.

Ainoa huonopuoli lennolla oli kun kissan korvia alkoi särkemään nousussa.

Laskeuduimme talviseen Helsinkiin, matkatavarat saatuamme, hyvästelimme ja jokainen lähti omille tahoilleen.

Parin vuoden kuluttua soittelin Elimäelle ja kuulumiset olivat iloisia, eläke oli pumppumiehelle hieno asia, ja 3 kleopatran jälkeläistä pyörii pihamaalla, pitäen seuraa ja pyyrystäen hiiriä. Valitettavasti lentokaloja ei ole saatavana Elimäen K-marketista.

Kissan tarinat ( kissan päivät ) ovat nyt luettu, kiitoksia mielenkiinnosta ja positiivisesta asenteesta tähän kertomukseen. Teidän the seaman.

Copyright © Finnjet Historical Society ry. 2008-2019. All rights reserved.

Disclaimer