FHS Logo

Tuli ilta ja Atlantin musta yö, meri alkoi käydä yhä kohisevammaksi, aluksen teräsrunko alkoi nitkua ja natkua, kallisteli oikealle ja vasemmalle. Kapteeni tiedotti, tilanteen olevan hallinnassa mutta kiusallinen, koska meidän aika ei riitä kiertämään myrskyn silmää.

Kleopatra istui omalla tuolillaan ja tuijotti pimeyteen sillä silmällä, että nyt ei ole kaikki asiat aivan kohdallaan. Perämies kertoi että meillä on vain yksi suunta, ja se on suoraan eteenpäin läpi vastatuulen ja myrskykeskuksen. Ratkaisu oli tehty, koko miehistö ja kissa odottivat vain mitä tulemaan pitää. Kello tuli tasan 12.00 yöllä greenwtsin aikaa, ja pimeys oli synkkääkin synkempi, sillalla ei ollut muuta valoa kuin tutkan piirturi, ja kissan kiilusilmät.

Ensimmäinen aalto herätti jo osan porukasta, laiva tärisi ja natisi, Kleopatra sanoi mau, vahtimatruusi ei sanonnut sanakaan, seisoi jämäkästi katsoen pimeään horisonttiin. Yleensä kissa heilutti häntäänsä, vispaten sinne tänne, mutta nyt se ei hievahtanutkaan. Koiravahdissa kului Norttia sinä yönä tavallista enemmän.

Aamulla myrsky odotti saalistaan, pimeyden hälvettyä huomasimme, osan lehmäsillasta kadonneen sekä muutakin vahinkoa oli tapahtunut. Poosu kertoi aamukahvilla, että oli tehnyt pari havaintoa kannella, mitä pitäisi päästä korjaamaan, taisi liittyä johonkin pelastusveneen kiinnityksiin.

Meillä oli Maxwellin murukahvia varastossa jos keittiössä ei pystyttäisi muuta valmistamaan, kuin keittämään vettä, aamulla kävi näin. Puuron keitto ja lämpimien voileipien valmistuskin vei pidempään kuin tavallisesti, mutta ei kukaan kuitenkaan kuollut nälkään, vaikka aamiainen menikin pitkäksi.

Olimme Kuubasta noin kahden päivämatkan päässä, myrsky antoi armoa ja saavuimme tyynemmälle pituuspiirille.

Sargassomeren aamuaurinko nousi takaa idästä, miehet tarkistivat laivan, hyvillä mielin ja helpottuneina totesivat, ettei ainakaan öljyvuotoja näyttäisi olevan rungossa. Kleopatra tuttuun tapaansa kuljeskeli kannella etsien kaloja, joita nyt myrskyn jälkeen olikin tavallista enemmän. Mutta mitähän nyt on tekeillä, kun kissa kiertää kuin kuumaa puuroa häntä pystyssä.

Menin hakemaan kiikarit, ja tarkemmin katsottuani huomasin kannella noin 4-5 vaaksan mittaisen hain poikasen, sitä se kissa kiersi ja kaarsi karvat ja häntä pystyssä. Eihän Kleopatra sille mitään mahtanut, oli vain tyydyttävä sivustakatsojaksi, junkmanni kävi sitten kolalla työntämässä hain, takaisin sinne mistä oli tullutkin ja kissa pääsi pälkähästä.

Olimme päivämatkan päässä Havannasta, vapaalla nautimme auringosta kannella kunnes kipinä ilmoitti, jotta öljyn korkean hinnan ja markkinatilanteen johdosta, meidän seuraava kohde on vielä epäselvä, mutta saattaa olla että palaamme tyhjänä, ellei jotain melassilastia saada täältä.

 

Saapuminen Castron maailmaan:

Oli erilaisia tulli, valuutta ja elintarvike muodollisuuksia, kun saavuimme maahan joka oli niin erillainen maailma, johon olimme Euroopassa tottuneet. Jouduimme viemään öljylastin jonnekin Havannan liepeille, kauas citystä, näytti enemmän viidakolta jossa palmut huojuivat ja papukaijat pitivät pahempaa konserttia kuin varislauma. Kaikki muut viranomais asiat sujuivat muitta mutkitta, mutta tämä kissa, siitä tulikin kanto kaskeen. Ensinnäkin, se laitettiin karanteeniin siksi aikaa, että saatiin lääkäri laivalle rokottamaan se, koska perämiehellä ei ollut kissan rokotus ainetta. Kapteeni ilmoitti ettei varustamo maksa kuluja joita lääkärin käynnistä seurasi, no mehän laitettiin hattu kiertämään ja asia hoitui sillä.

Varustamolla oli ongelma kun piti saada paluulasti, oli puhuttu jostain sokeri melassista, odotimme toista vuorokautta redillä turhaan, kunnes konttorista tuli määräys kulkea tyhjänä, osittain painovesilastissa takaisin. Taisi olla joulun pyhät kun käynnistimme koneet ja otimme kurssin kohti itää, Mexikonlahden vettä tankeissa, taas oli varoitettu myrskystä matkan varrella.

Aamulla kun olimme aamiaisella, joku kysyi missähän Kleopatra piileskelee, salonkiville tiesi kertoa että aluksessa olisi toinenkin otus, istuu kuulemma lipputangon päässä ahteritäkillä kuin tatti, ja kissa istuu vartiossa pollarin päällä. Ei muuta kuin mentiin katsomaan tätä kummajaista, tottahan se ville puhui, siinä istui ihan oikea papukaija, kissan tapittaessa vieressä. Kun aikamme keytettiin kaijaa, niin nimesimme sen Konstaksi ja ville lupasi opettaa sille suomen kieltä, sillävälin kuin olimme ahteritäkillä alkoi pilviä kerääntyä itäiselle taivaalle. Vahtimies tuli messiin ja kertoi että kohta taas tulee hiivari, ja laiva puolityhjänä on kuin ongenkoho, ei aikaakaan kun alkoi vettä lentää keulan yli kannelle.

Olimme päivähuoneessa pelaamassa korttia ( huutopussia ), kunnes rysähti oikein kunnolla eli leikki oli alkanut. Konsta oli villen toimesta saanut kodin päivähuoneen kirjahyllyn kaapista jossa oli lasiovi, ettei kissa sitä vahinkoittaisi. Muistaakseni ensimmäinen lause, jota ville konstalle opetti oli, Kekkonen on kalju!

Myrsky yltyi ja laiva keinui koillistuulen ansiosta, aika voimakkaasti, arviolta noin 6- 8 metriä korkeat aallot ehkä korkeammatkin, vyöryivät sivusta reelinkiä puskien.

Olemme jossain kohtaa Bermuudan kolmiota, myrskyn ravistaessa laivaa, kissa ei ole syönyt koko päivänä, on hiljaa ja tuijottaa yhteen kohtaan surullisen näköisenä.

Sähkösanoma tuo jännitystä alukselle, koska varustamosta on tullut määräys palata takaisin, määräpaikkana Venezuela ja siellä Maracaibo, sieltä pitäisi ottaa lasti Etelä Afrikkaan, ehkä Port of Elisabethiin tai niille kulmille.

Miehistö huutaa yhteen ääneen jippii,loppiaiseksi Maracaiboon, ei pöllömpi juttu, Kleopatrakin innostuu ja varovasti heiluttaa häntäänsä ja mikä parasta, villen oppi on mennyt perille. Konsta huutaa kirjahyllyn lasin takaa " kekkonen on kalju, kekkonen on kalju", perämies toppuuttelee meitä vielä liikaa innostumasta, koska kevyt polttoöljy on nopeaa lastata. Jos kaikki pumppuasemalla toimii hyvin, otamme kurssin loppiaisena kohti St. Helenan saarta tai Namibian valvis bayta, jossa täydennämme varastojamme ja otamme bunkkeria. Oli toinenkin jännitysmomentti, koska oli myskyä ja kuljimme koillistuulessa puolityhjänä, niin kurssin muuttaminen etelään tällä tuulella onkin mielenkiintoinen asia.

Kapteeni kävi kysymässä kuulumisia keittiöstä ja kertoi, että heti päivällisen jälkeen muutetaan kurssia ja olisi suotavaa että kaikki mahdollinen irtotavara sidotaan kiinni. Syystä että laiva kallistuu käännöksen aikana reippaasti, sen lisäksi pitää olla äärimmäisen varovainen liikkumisessa. Perämies kertoi laittavansa Kleopatran käännöksen ajaksi luotsihyttiin ja villen pitämään sille seuraa siksi aikaa, mutta Konsta saa pysyä kirjahyllykaapissaan.

Päivällinen oli nopeasti syöty, byssässä oli kaikki kattilat sidottu lattialle narulla toisiinsa kiinni, näillä leveysasteilla pimeys tulee kuin esirippu ja täysikuu vielä pilvien raosta kumottaessaan luo jännitystä. Kirvesmies kävi vielä varmuuden vuoksi teippaamassa ilmastointi teipillä Konstan lasi ovet kiinni, etteivät vahingossa aukea, eikä linnun tarvitse pudota lattialle.

Meillä oli painolasti vettä ja sitä oli pumpattu tasapainon pitämiseksi, ( pumppumies hoitaa tankkilaivassa lastin siirtoon liittyvät asiat ) mutta siitä huolimatta vesimassat alkoivat virrata yli puolityhjän aluksemme kannen. Tähän asti kaikki oli mennyt hyvin, mutta pahin oli tulossa, laiva joutui sivutuulessa kahden aallon väliin ja se tuntuma mikä vatsanpohjassa oli, sitä voisi verrata vuoristorataan.

Kurssi oli nyt etelään, joten laiva kulki sivumyötäisessä mukavasti keinahdellen ja kuukaan ei paistanut enää perästä, vaan styyrbuurin puolelta.

Ensitöikseni menin luotsihyttiin katsomaan miten kissa ja ville jaksavat, minulla oli kermaa ja fileroitu sardelli tuliaisena, hyvinhän he jaksoivat, ville vaan oli kalpea kasvoiltaan. Entä Konsta ? lasikaappi oli pysynyt kiinni, vain muutama irronnut sulka oli hyllyllä mutta muuten tuo näytti hyvin voivalta, jyväkuppi oli mennyt nurin ja vesikuppi loisti tyhjyyttään.

 

Seuraavaksi laivakissa Kleopatra saapuu Venezueelaan, ja Konsta joutuu tullimiehen syyniin.

Copyright © Finnjet Historical Society ry. 2008-2020. All rights reserved.

Disclaimer